Pyynikin kesäteatteri on teatteriväen kesän suosikkikohde

Pyynikin kesäteatteri on Suomen suurin kesäteatteri ja maan ainoa ilman säännöllistä toiminta-avustusta toimiva ammattiteatteri. Pyynikin kesäteatteri onkin monelle teatterista kiinnostuneelle kesän mielenkiintoisin vierailukohde.

Pyynikin kesäteatteri on toiminut jo lähes 60 vuoden ajan. Sen perustivat vuonna 1948 näyttelijät Yrjö Kostermaa ja Toivo Mäkelä. Aluksi teatteri tunnettiin nimellä Tampereen kesäteatteri. Avajaiskesänä teatterissa nähtiin Väinö Syväntee Kuisma ja Helinä sekä Jalmari Finnen Sysmäläinen. Pyynikin kesäteatteri on tunnettu Suomessa ja muuallakin maailmassa arkkitehti Reijo Ojasen suunnittelemasta pyörivästä 792 paikkaisesta katsomosta. Pyörivä katsomo valmistui vuonna 1959 ja oli lajissaan ensimmäinen. Ensimmäinen pyörivästä katsomosta nähty esitys oli Vilho Siivolan ohjaama ja Aleksis Kiven kirjoittama Nummisuutarit. Teatterin yleisöennätys tehtiin vuonna 1961. Edvin Laine ohjasi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan ja näytelmä esitettiin 372 kertaa. Sitä kävi katsomassa 348 854 katsojaa.

Murroskausi ja toiminnan vakiintuminen

Pyynikin kesäteatterin murroskausi oli 1980- ja 1990-luvun vaihteessa, kun kesäteatterin perustajina toimineet Teatterikerhon pitkäaikaiset vetäjät, professori Olavi Veistäjä ja toiminnanjohtaja Olavi Sandell menehtyivät. Erityisesti Olavi Veistäjä oli ollut suomalaisen kulttuurielämän merkittävä hahmo aina 1960-luvulta lähtien ja osin myös kiistelty persoona. Hän oli teräväsanainen kriitikko, joka kirjoitti Aamulehteen Parras-nimimerkillä. Heidän jälkeensä Pyynikin kesäteatterin vetäjinä toimi ensin teatterineuvos Rauli Lehtonen ja hänen jälkeensä professori Panu Rajala.

Vuonna 2001 Tampereen Teatteri Oy ja Tampereen Työväen Teatteri Oy perustivat Pyynikin kesäteatterisäätiön. Säätiön tavoitteiksi kirjattiin teatteritaiteen esittäminen, kehittäminen ja ylläpitäminen Tampereen kaupungissa, sekä teatterialan tutkimus- ja julkaisutoiminta. Teatterin nykyinen toiminnanjohtaja on Hanna Suurhasko, joka aloitti tehtävässä syyskuussa 2016. Teatterissa ovat aikojen saatossa työskennelleet useat alan huiput, kuten mm. ohjaajat Ere Kokkonen, Neil Hardwick ja Edvin Laine sekä näyttelijät Siiri Angerkoski, Esko Roine, Kari Väänänen, Jussi Lampi, Matti Ranin, Juha Veijonen ja Sylvi Salonen.

Vahvoja naisia Niskavuoressa

Pyynikki ei pettänyt tänäkään vuonna, sillä satavuotiaan Suomen kunniaksi lavalle tuotu Niskavuoren nuori emäntä vakuutti katsojat hienosti tulkitulla tarinalla ja vaikuttavilla musiikkinumeroilla. Näytelmä onkin kerännyt ylistäviä arvioita koko kesän.

Niskavuoren nuori emäntä on näytelmä, jossa nähdään vahvoja naisia ja tunteiden kirjo. Tämän 1800-luvun loppuun sijoittuvan näytelmänsä tekstin Hella Wuolijoki kirjoitti jo vuonna 1940, mutta Pyynikissä nähty sovitus tuntuu varsin ajankohtaiselta. Toimintaa ajavat rakkaus, viha ja epätoivo saavat yhtä lailla nykyajan ihmiset toimimaan toisinaan hyvinkin käsittämättömillä tavoilla ja ovat siksi niin samastuttavia. Musikaalin aiheina nämä tunteet ovat lyömättömiä.

Niskavuoren Juhanin roolissa nähdään Mikko Nousiainen, joka tasapainoilee kahden naisen, vaimonsa Loviisan ja meijerska Malviinan välillä. Loviisan roolin tulkitseva Maria Pere kertoo nauttineensa roolista, jossa nainen saa olla raju ja alkukantainen. Nuori emäntä puolustaa tonttiaan ja miestään raivokkaasti. Niskavuoren Juhanin rakkaus Malviina (Elina Keinonen) on puolestaan valmis sotaan rakkautensa puolesta. Lopussa Loviisa ajaa kuitenkin piikojen avustuksella Malviinan pois. Poissa silmistä ei kuitenkaan tarkoita poissa mielestä, sillä Malviinan punainen mekko häivähtää tuon tuostakin Pyynikin metsässä.

Pyynikissä esitetyn Niskavuoren on sovittanut musikaaliksi Miika Muranen. Muraselle kyseessä on hänen toinen musikaalisovituksensa. Muranen kertoo, että tällä hetkellä ihmiset tuntuvat elävän ironian aikakautta, jossa ei saisi tuntea mitään. Näytelmän avulla Muranen halusi luoda paikan, jossa katsojat pakotetaan kokemaan suuria tunteita teatterin avulla ja jossa on sallittua liikuttua ja olla oma itsensä.

Näytelmää täydentää hienosti suomalaisen Saaga Ensemblen musiikki, jota voisi kuvailla moderniksi kansanmusiikiksi. Musiikki on täynnä kauneutta ja mystiikkaa. Muranen toivoo, että musiikki ja sovitus auttavat uutta sukupolvea löytämään Niskavuoren ja näkemään, että tarina voi kertoa jotain myös nykyajasta.