Konstantin Stanislavski

Konstantin Stanislavski on Venäläinen näyttelijä ja teatteriohjaaja, jonka kehittämä näyttelijäntyön tekniikka on tunnettu maailmanlaajuisesti. Stanislavski tunnettiin elämänsä aikana johtavana näyttelijänä ja ohjaajana, mutta näinä päivinä hän on jäänyt historian kirjoille lähinnä kehittämänsä tekniikan johdosta, joka koskee lähinnä sitä miten näyttelijöiden tulisi valmistautua rooleihinsa.

Stanislavskin varhaisvuodet

Stanislavski syntyi 1863 yhteen Venäjän rikkaimmista perheistä. Hän sai kasteessa nimekseen Konstantin Sergeievich Alexeiev, tämä vaihtui Stanislaviksi miehen aloittaessa näyttelijän hommat, ja salatessaan nämä äidiltään. Stanislavaki oli kiinnostunut näyttelijän työstä lapsesta saakka, ja hän käytti perheensä lähes rajattomia pankkitilejä taiteen muodon tutkimiseen, kunnes kommunistinen vallankumous vaikeutti valtaapitävien oloja Venäjällä. Stanislavskin seikkailut teatterin maailmassa tapahtuivat amatööritasolla kunnes mies oli 33-vuotias. Hän piti kuitenkin alkuajoista saakka tarkkoja muistiinpanoja harjoitus prosessistaan, mikä auttoi myöhemmin Stanislaviskilaisen systeemin kehittämisessä.

 

Jopa amatööri Stanislavskilla oli suuri vaikutus Venäläiseen teatteri kulttuuriin. Hän perusti 25-vuotiaana Taiteen ja kirjallisuuden seuran, joka toi esille muun muassa Molieren, Pushkinin ja Ortovskyn näytelmiä. Alunperin Stanislavskin ohjaus tyyli kehittyi autokraattiseksi, ja hänen ohjaamiensa näytelmien ohjeet antoivat näyttelijöille hyvin tarkat rajat joiden sisällä työskennellä. Vuonna 1897 Stanislavski tapasi teatteri kouluttaja ohjaajan Vladimir Nemirovich-Danchenkon ja suunnitelmat alkoivat muodostua legendaarisen Moskovan taide teatterin (MAT) aloittamiseksi. Keskustelu kesti kahdeksantoista tuntia, joiden aikana miehet suunnittelivat ammattimaisen teatterin, joka olisi suosittu myös suuren yleisön keskuudessa. MAT suuntautui tyylissään luonnollisempaan suuntaan kuin aikaisemmat ammattiteatterit, ja teatterin esittämä Anton Chekhovin Lokit lasketaan yhdeksi Venäjän teatterihistorian huippuhetkistä. Teatterin esittämät näytelmät olivat luonnollisia, intiimejä, ja jokapäiväistä elämää kuvaavia, ja useat chehovin myöhemmistä näytelmistä saivat ensi-iltansa teatterissa. Stanislavskin myöhemmän uran aikana hänen huomionsa siirtyi tse teatterin tekemisestä harjoitus tilanteisiin. Näyttelijän tekniikan kehittyessä, hän aloitti useita satelliitti studioita, joissa hänen nimensä alla näyttelijät opettelevat luonnollisen näyttelemisen taitoja. Stanislavski kuoli 1938 kotonaan Moskovassa sydänkohtauksen seurauksena.

Stanislavskin metodi

Stanislavskin metodia opetetaan laajasti eri näyttelijäntyön koulutuksissa, ja vaikka useat kokevat sen hyvin vanhanaikaiseksi, sillä on monia positiivisia puolia. Puhekielessä Stanislavskilaisten oppien mukaan rooleihinsa valmistautuvia näyttelijöitä kutsutaan usein metodi näyttelijöiksi, ja useat tunnetut elokuvanäyttelijät käyttävät metodia edelleen hyväkseen. Stanislavskilainen metodi muodostuu useista tekniikoista jotka auttavat näyttelijää asettamaan itsensä esittämänsä henkilön asemaan. Metodin perusasetelma toimivat seitsemän kysymystä joiden vastaukset auttavat näyttelijää tutustumaan hahmoonsa; Kuka minä olen, missä minä olen, mikä aikakausi on kyseessä, mitä minä haluan, miksi minä haluan sen, kuinka minä saan sen, ja minkä ongelmien yli minun tulee päästä saadakseni sen? Rooliin valmistautuminen alkaa käsikirjoituksen huolellisella lukemisella, ja sen sisäisten teemojen ymmärtämisellä. Hahmon halujen ja motivaatioiden ymmärtäminen auttaa näyttelijää muodostamaan täydellisemmän henkilöhahmon esityksessään. Näyttelijät usein myös miettivät ja harjoittelevat hahmon käyttäytymistä käsikirjoituksen ulkopuolisissa tilanteissa. Käsikirjoituksen ja hahmon toimintojen jakaminen pienempiin paloihin auttaa lopputuloksen elävöittämisessä. Yksi Stanislavskilaisen metodin perusteista vastauksen etsiminen kysymykseen Mitä jos? Näyttelijä yksinkertaisesti asettaa itsensä roolihahmon kenkiin, ja kysyy itseltään Mitä minä tekisin roolihahmon asemassa, jos tämä asia tapahtuisi? Tämä auttaa häntä ymmärtämään hahmon syvimmät tunteet ja ajatukset tilanteessa kuin tilanteessa.

Stanislavskin metodi

Stanislavskilaisen metodin ympärille on kehitetty useita harjoituksia, jotka auttavat näyttelijöitä eläytymään tilanteisiin ja hahmoihin, jotka ovat heidän normaalien elämän kokemustensa ulkopuolella. Metodin opiskelemisen avuksi on kirjoitettu useita teoksia, joista tunnetuin on itse Stanislavskin julkaisema Näyttelijän Työ. Kirjasta julkaistaan tasaisin väliajoin uudistettuja suomennoksia, viimeisimmät näistä ovat Kristiina Revon suomentamat Näyttelijäntyö 1 ja Näyttelijäntyö 2. Kirja on laajasti saatavilla, ja hyvä lähtökohta metodiin tutustumiselle.