Kehonkielen tulkinta on avuksi sekä näyttämöllä että elämässä

Monesti kuulee sanottavan, että jopa 80 prosenttia viestinnästämme on sanojen sijaan eleitä. Kehonkielemme paljastaa siis paljon siitä, mitä todella ajattelemme ja vaikuttaa siihen, miten sanojamme tulkitaan. Jokainen ajattelemamme ajatus heijastuu kehoon jollain tavoin. Pelon tunne esimerkiksi aiheuttaa suun kuivumista ja reisilihaksiin alkaa virrata verta, sillä keho valmistautuu pikaiseen pakenemiseen. Toisaalta kuvio toimii myös toisin päin: se mitä teemme kehollamme, vaikuttaa myös mieleemme. Näyttelijät käyttävät apunaan molempia metodeja, sillä esimerkiksi rypistämällä kulmat kurttuun ja puremalla hampaat yhteen on mahdollista viestittää keholle kiukun tunteita, jotka alkavat tuntua todellisilta.

Näyttelijän on oltava tietoinen elekielestään

Näyttelijälle onkin tärkeää oppia hallitsemaan tarkasti myös kehoaan ja todella elää tunnetilat läpi, sillä ainoastaan repliikkien toistaminen mekaanisesti jättää yleisön takuulla kylmäksi. Teatterilavalla reaktioita saa vieläpä liioitella tosissaan, jotta tavoitetaan katsojat viimeisessäkin rivissä. Elokuvissa ilmaisu on hienovaraisempaa ja toisaalta ristiriitainen ilmaisu paljastuu helpommin.

Näyttelijä on siis eleiden ja ilmeiden asiantuntija ja kokemuksen karttuessa oppii säätämään eleiden laajuutta näyttämön koon mukaan. Näyttelijän ammatti opettaa myös tulkitsemaan muita ihmisiä paremmin. Ihmisten ilmeet ja eleet ovat kulttuureista riippumatta melko universaaleja ja suurelta osin alitajuisia. Esimerkiksi käsien ristiminen rinnan päälle tai katseen kääntäminen toisesta ohi ovat merkkejä torjunnasta. Kädet selän takana seisova ihminen antaa itsestään leppoisamman kuvan. Myös silmistä voi päätellä paljon, eikä silmiä turhaan kutsutakaan sielun peileiksi. Hymy jää etäiseksi ja tuntuu epäaidolta, jos se ei ulotu silmiin asti. Myös pelkoon, kauhuun ja arkuuteen liittyvät eleet ovat lähes aina tiedostamattomia ja automaattisia.

Näytteleminen ja valehteleminen näkyvät eri tavoin

Kehonkielen tulkitseminen kiinnostaa meitä erityisesti silloin, kun epäilemme että meille valehdellaan. Onneksi on ainakin joitain melko luotettavia merkkejä, joita voi yrittää toisesta ihmisestä etsiä. Jos rehellistä ihmistä syytetään jostain, mitä hän ei voi kuvitellakaan tehneensä, on reaktio yleensä nopea ja vilpitön. Jos esimerkiksi kysyt työkaveriltasi, varastiko hän lompakkosi, saat luultavasti saman tien ei-vastauksen, sillä hänen ei tarvitse miettiä asiaa. Mikäli ihminen valehtelee, hän usein tiedostamattaankin pitää tauon ennen vastaamista, sillä hän joutuu samalla miettimään minkälaisen vastauksen antaisi ja miten käyttäytyisi, jotta toisen osapuolen epäilykset eivät heräisi. Valehtelija sortuu usein myös liikaan selittelyyn, kuvitellen että mahdollisimman tarkka selitys saa hänet kuulostamaan viattomammalta. Hänen vastauksensa on luultavasti täynnä erilaisia yksityiskohtia ja hän saattaa jatkaa ennakoimalla seuraavia kysymyksiä. Rehellisellä ihmisellä ei ole tarvetta vastata pitkästi kysymyksiin, jotka tuntuvat hänen kannaltaan merkityksettömiltä. Toki tässä on eroja myös ihmisten välillä ja toiset hermostuvat helpommin kuin toiset, vaikka todellista syytä ei olisikaan.

Näyttelijä on tavallaan samassa tilanteessa, sillä se mitä hän sanoo ei ole totta ja hänen on silti pyrittävä vakuuttamaan yleisönsä. Tämän takia näyttelijöiden koulutuksessa käydäänkin läpi nimenomaan sitä, miten tietty tunnetila luodaan ja miten se ilmenee, jotta näytteleminen tulisi syvempää ja kehonkieli seuraisi näyteltyä tunnetilaa. Näyttelijällä on yleensä työkalupakissaan ainakin perustietämys siitä, minkälaiset eleet viestittävät yleisimpiä tunnetilojamme, kuten surua, iloa, pelkoa, ahdistusta, välittämistä tai vihaa. Yleisö osaa lukea näitä samoja eleitä ja eläytyy niiden avulla roolihenkilön tunnetiloihin. Kulttuurierot näkyvät osin tässäkin. Monien ulkomaalaisten katsojien mielestä hitaimmissa suomalaisissa elokuvissa ”ei tapahdu mitään” vaikka suomalainen katsoja pystyy lukemaan tilanteisiin syviäkin tunteita, jotka vain ilmenevät hieman eri tavalla ja vähäeleisimmin kuin monessa muussa maassa.