Jouko Turkka jakoi mielipiteet, mutta ei jättänyt ketään kylmäksi

Teatteripersoona Jouko Turkka on edelleen yksi suomalaisen teatterihistorian kiistellyimmistä hahmoista. Hän toimi aktiivisesti näyttelijäntyönopettajana ja ohjaajana sekä Teatterikorkeakoulun rehtorina vuosina 1970- 1990. Teatterikorkeakoulussa tuona aikana opiskelleet eivät voineet välttyä Turkan vaikutuspiiriltä ja moni kertoo perinnön näkyvän edelleen heidän työskentelyssään. Opiskelijoista muistelee edesmennyttä professoria kunnioituksella ja osa taas kertoo traumatisoituneensa tämän metodeista pysyvästi. Turkan ohjaukset jakoivat yhtä lailla mielipiteitä ja niitä sekä kiiteltiin että paheksuttiin laajasti. Toimittajat saivat Turkalta usein kylmää kyytiä haastattelupyyntöineen. Turkan karismaa ei voi kukaan kuitenkaan kieltää ja hänellä oli kiistaton tilannekomiikan taju.

Jouko Turkka jakoi mielipiteet, mutta ei jättänyt ketään kylmäksi

Absurdit muistot jatkavat elämäänsä

Turkka menehtyi vuosi sitten syksyllä 74-vuotiaana ja välittömästi hänen kuolemansa jälkeen sosiaalinen media täyttyi aikalaisten muistoista ja kohtaamisista Turkan kanssa. Muistot olivat osin lämpimiä, osin katkeria ja osin todella omituisia. Näyttelijä Pauli Poranen muistelee rooliaan raivoisana vartiointiliikkeen miehenä, jonka tehtävänä oli etsiä vimmoissaan muiden hahmojen kätkemiä moottorinpyörän osia näyttämöltä. Turkka vaati omaan tapaansa näyttelijältä tässäkin roolissa täydellistä omistautumista ja kasvatti Porasen raivoa sparraamalla tämän vieressä harjoituksissa. Eräissä harjoituksissa Poranen huusi niin kauan, että pyörtyi lopulta lattialle. Hänen toivuttuaan Turkka halusi tietää, pyörtyikö näyttelijä oikeasti. Porasen vahvistettua tämän Turkka oli suoritukseen tyytyväinen.

Toimiessaan Teatterikorkeakoulun rehtorina Turkalla oli tapana käydä Kallion kirjastossa lukemassa iltapäivälehtien otsikot ja naureskelemassa maailman menolle. Kirjastonhoitajat muistavat erityisen hyvin kerran, jolloin Turkka oli ollut luistelemassa Kalliossa Brahenkentällä ja saapui kirjastoon luistimet edelleen jaloissaan. Kirjaston liukas kivilattia ei häntä pysäyttänyt, vaan hän suuntasi tavalliseen tapaan suoraan iltapäivälehtihyllylle. Kirjaston virkailijat katsoivat parhaaksi olla puuttumatta asiaan, mutta muisto jäi elämään.

Absurdit muistot jatkavat elämäänsä

Teatteritoimittaja Suna Vuori puolestaan muistelee, kuinka hän suututti Turkan lehtijutullaan. Tulisieluinen ohjaaja koki tulleensa ymmärretyksi väärin ja haastattelun julkaisun jälkeen hän purki pettymystään toimittajaan puhelimessa niin kauan, että kännykästä loppui akku. Raivokohtauksensa jälkeen hän totesi lopulta kuitenkin edelleen kunnioittavansa toimittajaa. Yksi Turkan lempioppilaista oli näyttelijä Vesa Vierikko, joka kehuu Turkan otetta ja kuvailee professorin kulkeneen jatkuvasti nerouden ja hulluuden rajalla ja tämä tuntuu olevan yleinen käsitys myös monien muiden mielessä.

Äärimmäisen vaativa ohjaaja ja kannustava mentori

Opettajana Turkan metodeissa korostui fyysisyys ja hän saattoi surutta raivota oppilailleen, jos hän koki, etteivät he antaneet parastaan. Turkan oppilaat saattoivat juosta kolmenkymmenen asteen pakkasessa tai riehua ympäri teatterilavaa kunnes jalat eivät enää kantaneet. Harjoitusprosessit päättyivät usein katastrofiin ja jäivät kesken. Hän vaati jatkuvasti näyttelijöiltä lähes epäinhimillisiä voimavaroja ja täydellistä heittäytymistä, jatkuvaa epämukavuusalueella työskentelyä. Tähän eivät kaikki suostuneet, eivätkä siihen suostuneista kaikki selvinneet ilman traumoja. Toisaalta esimerkiksi Kansallisteatterin näyttelijä Tea Ista on kiitellyt Turkkaa hienovaraiseksi ja herrasmiesmäiseksi ohjaajaksi.

Äärimmäisen vaativa ohjaaja ja kannustava mentori

Turkka ei uskonut ryhmähenkeen oppilaidensa keskuudessa, vaan muistutti, että he kaikki kilpailevat samoista työpaikoista. Turkka oli opettajana äärimmäisen vaativa ja ankara, mutta oli sitä myös itselleen. Turkka ei halunnut olla vain hyvä, vaan aina parempi kuin muut ja mielellään parempi kuin muut yhteensä. Toisaalta hän tunnisti lahjakkuuden myös oppilaissaan ja kannusti heitä eteenpäin urallaan.

Mustavalkoinen ja tinkimätön ote teatteriin

Turkalle pahimmat kirosanat olivat kaksinaismoralismi ja teennäisyys, eikä hän epäillyt osoittaa huomaamiaan epäkohtia teatteri- ja kulttuurikentällä. Turkan äkkipikaisuus ja vaativuus tuottivat useita äärettömän upeita teatterinäytelmiä, mutta johtivat myös potkuihin rehtorin pestistä sekä useisiin lyhyeksi jääneisiin työsuhteisiin teatteriohjaajana ympäri Suomea.